Koskiston Meijerin historiaa ja nykypäivää
Meijeritoiminnan lakattua 1970- luvulla kiinteistöllä on ollut useita omistajia ja vuokraajia. mm. pakkausmateriaaleja valmistava tehdas, puusepän teollisuutta sekä useita pienempiä yrityksiä ja yrittäjiä.
Kiinteistön nykyiset omistajat ovat aloittaneet meijerin saneeraamisen 1930- luvun hengessä.
2004 huomasimme internetistä ilmoituksen myytävästä jo parhaat päivänsä nähneestä rakennuksesta.Ensimmäinen vierailu tehtiin "salaa" vain pihamaalta rakennusta katsellen ja kauhistellen. Pihalle oli vuosien saatossa kertynyt paljon epämääräistä tavaraa ja pakkausteollisuuden jälkeensä jättämää roskaa. Siivoustyö oli jo kuitenkin alkanut Elimäen kunnan toimesta ja asiaa ajanut kunnanvaltuutettu sai vuosia kestäneen huolenaiheensa pois harteiltaan.
Hiukan pelästyneenä palasimme Espoon kotiimme ja asia jäi hautumaan toviksi, mutta rakennuksen jylhä olemus ja valtavien tilojen antamat mahdollisuudet pyörivät ajatuksissa yötä päivää.
Seuraava askel otettiin ja kiinteistövälittäjän kautta ryhdyttiin selvittämään tarkempia tietoja ja sovittiin vierailukäynti meijerin sisätiloihin.
Kevättalvella 2004 napakassa pakkasessa pääsimme kiinteistövälittäjän ja paikkaan perehtyneen henkilön johdolla kiertämään rakennuksen läpi. Sokkeloisen ja useita asuntoja, tuotantotiloja, kellareita yms. sisältävän rakennuksen kiertämiseen käytettiin aikaa 30-45 minuuttia ja suuntavaisto meni aivan sekaisin. Ilman opasta luultavasti ulospääsyä olisi etsitty tovi jos toinenkin.
Asunnot olivat melko huonokuntoisia ja suurinosa vailla nykyajan mukavuuksia.
Vuosien kylmänä olo oli tehnyt tehtävänsä. Tapetit, rappaukset yms. pintamateriaalit suorastaan valuivat seinältä. Lattiat oli päällystetty 70-luvun psykedeelisillä muovimattokuoseilla.
Jokapaikassa oli hämähäkinseittejä, pölyä ja roskaa. Yksi asia kuitenkin jäi erityisesti mieleen.
Talo ei haissut ummehtuneelle, kuten yleensä käy kun rakennus on kylmillään pitkään ja kosteus pääsee rakenteisiin.
Suurimpana onnenpotkuna pidän että 90- luvulla uusittu peltikatto oli edelleen ehjä ja osa rakennuksen ikkunoista puuttui !? Näin ilma oli huuhdellut sisätiloja vieden kosteuden samalla pois.
Pää entistä sekaisempana esittelystä, suunnitelmista, haaveista ja visioista palasimme takaisin kotiimme miettimään jatkoa. Järki kehoitti unohtamaan koko hankkeen.
Silti houkutus tehdä jotain perustelematonta ja antautua virran vietäväksi oli suuri.
Liian suuri... |
|
