logo

YRITYS YHTEYSTIEDOT TAIDEKESKUS TAIDELAINAAMO TAPAHTUMAT KAHVILA-MYYMÄLÄ ETUSIVU

 

Suutari Portmann

26.1.1905 perustettiin Elimäen Koskiston Osuusmeijeri.

Perustamisvaiheen jälkeen ryhdyttiin etsimään sopivaa paikkaa uudelle meijerille. Yhtenä valintakriteerinä oli löytää paikka jossa veden saanti oli turvattu meijerin tuotannon tarpeisiin.

Hämeenkylän kartanon mailla asustelevan suutari Portmannin torpan pihalta löytyi hyvä ja runsasvetinen kaivo sillä seurauksella, että suutari sai häädön tulevan meijerilaitoksen tieltä.

Lähde: Koskiston Meijerin ullakolta löytynyt tutkielma.

 

 

Johan Stauffer

Koskiston Osuusmeijerin ensimmäinen vuokraaja oli sveitsiläissyntyinen
juustontekijä Johan Stauffer, jonka koko suku oli tullut Suomeen ja toimi lähiseutujen meijereiden vuokraajina.

Stauffer johti meijeritoimintaa vuosina 1905-1916

Lähde: Koskiston Meijerin ullakolta löytynyt tutkielma.

 

 

Kalle Alvari Kauppila

Juustomestari Kauppila toimi Koskiston Meijerin vuokraajana 1927-1937.
Vanha puurakenteinen meijeri paloi maantasalle pärekatolle lentäneestä kipinästä 1932 ja uusi kivirakenteinen meijeri aloitti toimintansa jo 1933.

Kauppila toimi meijerin johtajana vanhan meijerin viimeisinä aikoina sekä uudessa kivimeijerissä, joka aikanaan kehittyi Euroopan suurimmaksi emmentaljuustomeijeriksi.

Lähde: Koskiston Meijerin ullakolta löytynyt tutkielma.

 

 

Koskiston Meijerin historiaa ja nykypäivää

Meijeritoiminnan lakattua 1970- luvulla kiinteistöllä on ollut useita omistajia ja vuokraajia. mm. pakkausmateriaaleja valmistava tehdas, puusepän teollisuutta sekä useita pienempiä yrityksiä ja yrittäjiä. Kiinteistön nykyiset omistajat ovat aloittaneet meijerin saneeraamisen 1930- luvun hengessä.

2004 huomasimme internetistä ilmoituksen myytävästä jo parhaat päivänsä nähneestä rakennuksesta.Ensimmäinen vierailu tehtiin "salaa" vain pihamaalta rakennusta katsellen ja kauhistellen. Pihalle oli vuosien saatossa kertynyt paljon epämääräistä tavaraa ja pakkausteollisuuden jälkeensä jättämää roskaa. Siivoustyö oli jo kuitenkin alkanut Elimäen kunnan toimesta ja asiaa ajanut kunnanvaltuutettu sai vuosia kestäneen huolenaiheensa pois harteiltaan.

Hiukan pelästyneenä palasimme Espoon kotiimme ja asia jäi hautumaan toviksi, mutta rakennuksen jylhä olemus ja valtavien tilojen antamat mahdollisuudet pyörivät ajatuksissa yötä päivää. Seuraava askel otettiin ja kiinteistövälittäjän kautta ryhdyttiin selvittämään tarkempia tietoja ja sovittiin vierailukäynti meijerin sisätiloihin.

Kevättalvella 2004 napakassa pakkasessa pääsimme kiinteistövälittäjän ja paikkaan perehtyneen henkilön johdolla kiertämään rakennuksen läpi. Sokkeloisen ja useita asuntoja, tuotantotiloja, kellareita yms. sisältävän rakennuksen kiertämiseen käytettiin aikaa 30-45 minuuttia ja suuntavaisto meni aivan sekaisin. Ilman opasta luultavasti ulospääsyä olisi etsitty tovi jos toinenkin.

Asunnot olivat melko huonokuntoisia ja suurinosa vailla nykyajan mukavuuksia.
Vuosien kylmänä olo oli tehnyt tehtävänsä. Tapetit, rappaukset yms. pintamateriaalit suorastaan valuivat seinältä. Lattiat oli päällystetty 70-luvun psykedeelisillä muovimattokuoseilla.

Jokapaikassa oli hämähäkinseittejä, pölyä ja roskaa. Yksi asia kuitenkin jäi erityisesti mieleen.
Talo ei haissut ummehtuneelle, kuten yleensä käy kun rakennus on kylmillään pitkään ja kosteus pääsee rakenteisiin.

Suurimpana onnenpotkuna pidän että 90- luvulla uusittu peltikatto oli edelleen ehjä ja osa rakennuksen ikkunoista puuttui !? Näin ilma oli huuhdellut sisätiloja vieden kosteuden samalla pois.

Pää entistä sekaisempana esittelystä, suunnitelmista, haaveista ja visioista palasimme takaisin kotiimme miettimään jatkoa. Järki kehoitti unohtamaan koko hankkeen.
Silti houkutus tehdä jotain perustelematonta ja antautua virran vietäväksi oli suuri.
Liian suuri...